MINÄ LOIN IHMISEN monellakin tavalla.

Minulla on kaukainen muisto ja muistoja ihmisen luomisesta.

Tuona aikana ei vielä ollut ihmistä. Olin ensimmäinen elävä henki, niin ainakin ajattelin, sitten kun pystyin jo ajattelemaan. Todennäköisesti valmistuneita, eläviä henkiä oli jo muuallakin? Myöhemmin sen  sain tietää. Minulla oli ominaisuutena jo ajatellakin. Ensin vähäsen ja opin muodostamaan lyhyitä sanoja. Ajattelulleni tuli voima tuottaa elämää, pieniä henkiä, joihin sain ajatuksellani yhteyden. Vähäisin sanoin keskustelimme. Aikaa kului ja enensimme yhteyttä yhdessäolossamme. 

Monien vaiheiden jälkeen suurensin meitä Hubatheiksi. Meillä ei ollut ihmisen muotoa, mutta havaitsimme lähiympäristöämme. Muutimme sijaintiamme, minun lisäkseni oli 16 Hubathia. Joukossa oli ajattelua siitä, että oliko tämä paras muoto, vai onko vielä parempaa olemassa? Silloin minulle tuli mieleeni ajatus siitä, että mikä paras muoto meillä olisi tulevaisuudessa? Ota se itsellesi ensin he ystävät sanoivat. Minä otan sen tulevasta ajasta ja asetan itselleni nyt. Minulle tuli ihmisen keho, miehinen keho. Tämä oli suuri edistys ja keho tuli hyväksytyksi. Laitoin kehon meille kaikille ja olimme ihmeissämme. Heille tuli ajatus siitä, että jos tämä ei olekaan hyvä, niin voisiko tämän kehatin purkaa? Kyllä voin sanoin ja he rauhoittuivat. 

Uusi ihmeellinen elämänvaihe oli tullut meille. Me näimme, puhuimme ja kuulimme, sekä jo liikuimmekin. Minä laitoin meille vaatteiksi valoverhot, joissa me liikuimme jo hyvin. Myöhemmin minulle tuli kauhea painajainen Kehmatin so. kehon luomisesta. Ymmärsin sen, että jos en sitä nyt tee, niin ei keho voi koskaan tullakaan. Tästä tiedosta tuli tressi, painajainen. kuinka osaan tehdä Ihmisen, Ihalten kehmathin? Tuona aikana ei ollut meillä erikseen miehistä, tai naisista kehoa. Valoverho esti tiedon sukupuolisuudesta. Liikkuminenkin oli liukumista alueelle ja edelleen. Nyt huomaan tarvitsevani tilaa enemmän, sillä paljon on kirjoitettavaa, muistellen menneitä aikoja ja ihmiskehon ja hengen asettamista.