BALCHA KA KORAN KIRJA
Sivu 3 + A
Ajassa täytyy siirtyä tuhansiakin vuosia taaksepäin Palca na Sattaan, kolmen kuun planeetalle Nimronoon. Siellä oli asutusta paljon, noin 128 pin ba saat. Lukuarvo vastannee noin 128 biljoonaa ja 574 234 lukuarvoa.
Ihmiset olivat lyhyitä, noin 122 cm pituisia. Naiset olivat 116 cm pitkiä, ja syntyvät lapset pieniä nugetteja. Milvat ja Bilvat — Bilvat olivat poikia. Naisilla oli kaksi nimeä, Asthret ja Bustreth. Asthretit olivat pienempiä ja Bustreth suurempia, naitavia jo itsekin niin ajatellen.
Asutus: oli pienimuotoiset majat, ja Silhat olivat koiria. Kissoja ei ollut. Kanoja oli ja munia paljon, sillä kansat oikeastaan elivät niillä. He sekoittivat kuivia, rusennettuja ruohoja munavoihin. Lehmiä oli paljon, ja ne söivät paljon ruohoa. Milba oli puusta saatavat osiot, kuoret ja kerkät, kuten männyssäkin on kevät-kesällä. Kansa oli Okranath ja yhteisö-ymmärrykselliset. Okranath ovat vihaisia kaikelle uudelle tavalle ja toimille.
Täällä minä, Borkhet he Noi, olin kyläin-suuri, neuvosmies. Minä asetin lait ja valvoin niitä, jotka olivat aluevaltaisetkin minulle, Sortanath, so. pahanilkiset mielet. Ilkeys sai sijaa kansoissa, joita oli 32 heimoa. He puhuivat yleiskieltä ja erilliskieltään: Mirghmaa, Sathaa, Silgha, Sumtri, Pelka, Mirva ja niin edelleen.
Tuohon aikaan alkoi Malkan puupaalun rituaalisen menon vaatiminen. Panson pahan voittavana olion aikajaksossa minä olin taitava. Malka, vapauttaja, taittaa aikaa omakseen.
Siitä ei pitänyt yhtä mieleni, ja meninkin pois. Rituaaliin kuului miehen sitominen paaluun ja hirttoköysi kaulassaan, kuristaen kovasti. Kansa kusi päälle, kun seisoin halkojen päällä maahan laitetuilla. He sylkivät ja löivät käsillään poskille ja ivasivat. He sanoivat: ”Kun otit nyt kaikki meidän Sirkime, so. syntimme, itsellesi, niin me lyömme sinusta ne pois iäksi. Sitten me tapamme sinut ja poltamme alas puilla.”
Malka-paalun uhri-rituaali oli voimassa kaikkialla maan kansoilla Tusketet Vaalaan asti.
Minä, Borkhet he Noi, koin kovan kohtalon ja kuolin Malka-paalussa. Kuitenkaan minun elämäni ei siihenkään päättynyt, olinhan Halkana, viaton mieli. Kusi-kansa ei minua koskaan jälkeenpäinkään kiittänyt vapauttavasta teostani tai heidän vaatimuksestaan.
Henkeni irtosi ja menin pois Malcheaanaan, Mirmasseen ja Moikthuaniin, johon jäin pitemmäksikin ajaksi mahtailemaan. Voittaen Malkan-puun vallan, kuolettaen sen uskon voiman, pahan kansan vallan.
Vetäydyin pois ihmisten asutuksista, metsäin kätveisiin. Olin syvästi pettynyt ihmismieliin. Ajattelin tekeväksi pienen konelaitteen, Kirvan ni Maalassa. En osannut oikein tehdä sitä pojakseni tarkoitettua. Tein ajatuksellani kaiken, jokseenkin tuolloin ja ainaisesti nytkin.
Pojat: Sithri, toinen oli Satri ja Sinttha oli kolmas tekemäni voikola. Voikola oli tekoäly. Tästä alkoi tekoälyn aikakausi Pihentho Maalassa.
