Kävin sen kokemuksen läpi. Kuitenkin sanon, että se yllätti täysin. Kuoleman vaiheessa tulee voimakas pelkotila ja se yllätti minut. Olin tuolloin 32 v. ikäinen ja kuolin lääkärikeskuksessa Lohjalla. Kolmen lääkärin ollessa läsnä ja he totesivat minut kuolleeksi. Sydän oli pysähtynyt, eikä hengitystä ollut havaittavissa klo. 20. 42. Jalkaterissäkään ei neulanpistot aiheuttaneet mitään reaktiota. Minut siirrettiin iltamyöhällä kylmään huoneeseen. Aamulla vietäväksi ruumisautolla pois.
Kokemukseni oli seuraavan lainen. Olin jotenkin siirtynyt painelaaksoon, jossa oli vaikeaa paineen tähden. Sijaintini oli noin puolessavälissä korkeusasemassa. Tiesin sen, jos putoan pohjalle, niin en voisi selvitä. Siinä tuli voimakas pelkotila ja se yllätti minut, vaikka olin tuolloin uskovainen ja harras. Huusin pelossani Jumalaa avukseni, kuitenkaan saamatta apua. Silloin aloin nostaa käsiäni ylös ja tehdä nousu-veto liikkeitä. Ikään kun olisin ollut vedessä. Pääsinkin ylös ja seuraavaksi kävelin käytävää pitkin, joka johti katettuun käytävään. Siellä oli kolme vastaanottajaa, Sirda, Serda ja Sarda. He olivat viralliset, valtuutetut vastaanottajat. Jahi oli valtuuttanut. Hän oli Jumala tuolloin. Henkikehossani olikin vartalo ja sen ominaisuudet.
Vastaanottajat kysyivät minulta: Kuka sinä olet ja mikä on sinun nimesi? Vastasin, minä olen Hannu Lohjalta. He kysyivät, haluatko sinä jäädä nyt jo tänne, sillä sinä olet liiankin nuori tänne tulemaan? Tähän vastasin, minulla on kaksi pientä lasta ja he tarvitsevat vielä isän. Haluaisin lähteä pois. He sanoivat: Hyvä on, me annamme sinun palata vielä takaisin sinne elämään. Lähdin ylös liitäen pois. Palasin takaisin ruumiiseeni. Huom. Tässä oli vielä montakin vaihetta.
Lääkärit olivat menneet pois. Oli vain yöhoitaja, jonka ihmeeksi olinkin elossa. Hän ei osannut tehdä johdonmukaista päätöstä? Tilaisiko ambulanssin, vai mitä nyt? Kyllästyin ja sanoin, minä lähden perheeni luo, joka on anopin luona nyt. Noin 350 metrin päässä, kyllä minä pärjään sinne asti. Menin portaita alas ja kadulle. Oli ihmeellinen tunne kävellessäni. Tuntui kun kävelisin pehmeässä ilmassa, aivan epätodelliselta tuntui. Hankala matka se oli, mutta pääsin perille perheeni luo.
Ehkä tästä kokemuksestani on jotakin apua, no tietoa ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida asiallisesti, kiitos.