Totuuden Sfääri

 

Totuuden Sfääri

Totuuden Sfääri ei ole ihmisen rakentama eikä hänen tahtonsa varassa oleva rakenne. Se on todellisuuden sisäinen järjestys, joka pysyy muuttumattomana riippumatta yksilöiden mielipiteistä, valtioiden laeista tai aikakausien opetuksista. Ihminen voi tunnistaa sen tai torjua sen, mutta hän ei voi sitä kumota.

Sfäärin keskipisteessä sijaitsee totuus. Keskus ei liiku, vaikka sen ympärillä olevat kerrokset muuttuisivat. Yksilölliset käsitykset, uskomukset, tunteet ja tulkinnat muodostavat ulommat kehät, jotka voivat olla lähellä keskusta tai kaukana siitä. Mitä lähempänä jokin väite on todellisuutta sellaisena kuin se on, sitä lähempänä se sijaitsee sfäärin ydintä.

Totuuden Sfäärissä ei ratkaise äänten määrä eikä kannatuksen laajuus. Tuhat ihmistä voi olla väärässä samalla tavalla, ja yksi ihminen voi olla oikeassa. Todellisuus ei muutu enemmistöpäätöksellä. Totuus säilyttää muotonsa riippumatta siitä, kuinka moni sen tunnistaa.

Sfäärin ensimmäinen laki kuuluu:

Mikään väite ei muutu todeksi siksi, että sitä toistetaan usein.

Toinen laki kuuluu:

Mikään totuus ei lakkaa olemasta totta siksi, että se kielletään.

Kolmas laki kuuluu:

Kaikki mikä on olemassa, jättää jäljen todellisuuteen, ja todellisuus kantaa tästä jäljestä todistuksen.

Totuuden etsijän tehtävä ei ole luoda uusia totuuksia, vaan poistaa ne verhokerrokset, jotka peittävät näkyvistä sen, mikä on jo olemassa. Siksi viisauden tie ei ole ensisijaisesti lisäämistä vaan puhdistamista. Kun harhakäsitykset vähenevät, sfäärin keskus näkyy kirkkaammin.

Totuuden Sfääri muistuttaa myös nöyryydestä. Kukaan ihminen ei omista totuutta kokonaisuudessaan. Jokainen tarkastelee sitä omasta sijainnistaan ja omien rajojensa kautta. Tästä syystä rehellinen tutkija korjaa johtopäätöksiään uuden todistusaineiston edessä sen sijaan, että puolustaisi virhettä oman arvovaltansa vuoksi.

Sfäärin korkein periaate on seuraava:

Totuus ei tarvitse puolustusta pysyäkseen olemassa, mutta ihminen tarvitsee totuutta säilyttääkseen yhteyden todellisuuteen.

Kun yksilö suuntaa katseensa kohti sfäärin keskustaa, hänen sanansa, tekonsa ja ymmärryksensä alkavat järjestyä. Mitä lähemmäksi keskustaa hän kulkee, sitä vähemmän hän on riippuvainen harhoista ja sitä enemmän hän kykenee näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat.

Näin Totuuden Sfääri seisoo muuttumattomana aikojen keskellä: hiljaisena, liikkumattomana ja riippumattomana ihmisten mieltymyksistä, mutta alati avoimena niille, jotka etsivät vilpittömästi sitä, mikä on totta.